Missä sitä on oltu?

 

Viimeisimmästä tekstistä on jo yli kuukausi aikaa. Aloin miettimään, että mihin aika oikein on mennyt. Kävin läpi asioita, joita olen viimeisen parin kuukauden aikana tehnyt ja ihan yllätyin, kuinka paljon eri asioita tuohon aikaan on mahtunutkaan.

Tätä yhden naisen yritystä ei valitettavasti pyöritä mikään supernainen, vaikka välillä niin toivoisin. Olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä, mutta vuorokauden tunnit eivät vaan riitä. Ja kyllähän osa niistä vuorokauden tunneista täytyy käyttää itsestäni huolehtimiseen, koska en voi kertoa ihmisille hyvinvoinnista jos en itse voi hyvin. Muutaman kerran olen kirjannut kalenteriin oman ajan blogiin kirjoittamiselle. Ei ole toiminut. Kun on tullut se varattu aika, ei mielessä ole ollut yhtään ajatusta siitä, mitä kirjoittaisin. Väkipakolla olen kirjoittanut, mutta lopputulos ei ole ollut aitoa minua, joten ei se silloin ole julkaisukelpoista tekstiä.

Mihin mun aika sitten menee? No, aloitin maaliskuun alussa tekemään muutaman kuukauden mittaista toimintaterapeutin sijaisuutta Lieksan perheneuvolaan. Kuljen sinne kolmena päivänä viikossa, jolloin nuo kolme päivää venyvät suht pitkän työmatkan vuoksi aika pitkiksi. Pitkistä päivistä huolimatta olen joka aamu lähdössä innoissani ajomatkalle kohti töitä. Parina aamuna ajomatkalla olen ottanut pienen oman hetken – olen pysähtynyt levikille juomaan kahvia ja katsomaan auringonnousua. En ihan heti keksi mitään parempaa hetkeä työmatkan varrelle.

Toimintaterapeutin työn lisäksi hoidan Liikkuvaiset-liikkakorttien tilaukset. Vastaanotan tilaukset, kuittaan, pakkaan, toimitan, laskutan ja viimeiseksi arkistoin tilaukseen liittyvät paperit. Olen ihan tosi onnellinen jokaisesta tilauksesta, joka minulle saapuu, koska jokainen tilaus on merkki siitä, että olen tehnyt oikean päätöksen tälle yrittäjän tielle lähtiessä. Jokaista tilausta pakatessa koen suurta iloa, koska voin lähettää jotain itse valmistamaani auttamaan ja helpottamaan toisten työtä. Ja etenkin tukemaan lasten liikuntaa.

Viime aikoina olen myös opetellut videoiden muokkaamista ja opiskellut erilaisia yrittäjyyteen liittyviä asioita. Sellaisiin yksittäisiin asioihin, kuten aikataulujen sopimiseen, sähköposteihin vastaamiseen ja kulkemiseen paikasta toiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Yhtäkkiä huomaankin, että kappas, on mennyt kuukausi viimeisimmästä kirjotteluhetkestä.

Vaikka päivät on välillä tosi pitkiä ja on paljon tehtävää, nautin todella paljon tästä mitä teen. En koe arkeani kiireiseksi tai vaikeaksi vaan koen, että kaikki rullaa omalla painollaan eteenpäin. Arki tuntuu helpolta, vaikka siinä onkin vielä monia asioita, jotka etsivät sitä omaa paikkaansa. Tämä blogi on yksi sellaisista asioista. Oikea paikka kyllä löytyy, mutta se vaatii vielä hetken aikaa. Huhtikuulle on suunnitteilla jälleen uusi muutos, joten ei tässä ihan vielä pääse totuttautumaan tämänhetkiseen arkeen. Mutta kaikki aikanaan, nyt on vahva luotto siihen, että kaikki on menossa oikeaan suuntaan. Ja on tunne, että kaikki on just hyvin.

 

Hyvää viikonloppua jokaiselle! Tehkää kivoja juttuja ja ottakaa rennosti! <3

Laitahan jakoon
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *