Lopetan yrittämästä

…ainakin toistaiseksi. Yrittäjätermein suljen yritykseni pöytälaatikkoon, eli keskeytän toiminnan toistaiseksi ja jatkan sitten kun aika on oikea. En tiedä, onko se oikea aika aivan pian vai odottaako se kaukana tulevaisuudessa. En tiedä mitä palveluita Liikkuva terapeutti silloin tuottaa. Ehkä jatkan Liikkuvaiset-korttien myyntiä, ehkä kehitän jotain uutta. Ehkä tuotan toimintaterapiapalveluita tai sitten jotakin muuta. Aika näyttää.

Toiminnan keskeytyksen syynä on muutto Lappiin. Edessä on siis seikkailijaluonteen neljäs paikkakunnan vaihdos. Päätös muutosta ja työn vaihdoksesta on ollut tiedossa jo useamman kuukauden ja nyt on tullut aika ottaa askel kohti uusia tuulia. Suurin syy muuttoon on se, etten ole kokenut Pohjois-Karjalaa kodikseni, vaikka täältä lähtöisin olenkin. Ympärillä on ollut perhe ja läheisiä, mutta silti kauan on tuntunut siltä, että jotain puuttuu. On puuttunut se tietty fiilis, tiiättehän? Toki päätökseen on vaikuttanut myös se, että alueellani on ollut hyvin haastavaa työskennellä omassa ammatissa kaikkien suurten muutosten vuoksi. Olen kokenut, että omalta työltä on viety pohja pois ja unohdettu se kaikista tärkein; itse asiakas.

Syksyllä siirryn töihin pienehköön Kemiläiseen terapiayritykseen, jossa jatkan toimintaterapeutin työtä. Palkkatyöhön siirtyminen jännittää kovasti, koska oon tässä aika kauan tehnyt opintoja sekä yritystoimintaa täysin omaan tahtiin ja hyvinkin itsenäisesti, joten ”valmiiseen pöytään meneminen” on itselle aika uutta. Mutta odotan kyllä innolla, että pääsen tutustumaan työkavereihin sekä uusiin asiakkaisiin. Jo puhelimessa käydyn keskustelun perusteella itselle tuli sellainen fiilis, että työpaikalla vastassa on mitä ihanin ihminen. Viime viikon tutustumiskäynnillä fiilis vain vahvistui ja samalla oma innostus kasvoi entisestään. Kaikki tuntui siltä, että sinne kuulun.

 

Yritystoiminnan keskeyttäminen on herättänyt mussa aika paljon tunteita laidasta laitaan. Hetkittäin on ollut haikea olo ja on tuntunut, kun osa itsestä häviäisi johonkin. Mutta sitten taas on ollut valtava innostus ja onnellisuus kaikesta uudesta ja muutoksista. Tämän oman matkan aikana oon kyllä nauttinut yrittäjyydestä, vaikka välillä on haasteita sadellut ihan urakalla. Hetkittäin onnenkyyneleet silmissä mietin kaikkia niitä asioita, joita olen yrittäjänä päässyt tekemään, oppimaan ja kokemaan. Tälle matkalle on mahtunut ihan mahottomasti kaikkea sellaista, josta oon ihan hemmetin ylpeä. Sitten taas onnenkyyneleet silmissä intoilen siitä, kuinka en malta odottaa, että pääsen syksystä lähtien tekemään työtä, jota teen ihan täydellä sydämellä. Ja vieläpä Lapissa, johon viime viikkoisella reissullani ihan täysin rakastuin. Eli lyhyesti sanottuna, viimeaikoina oon onnellisena itkenyt milloin mistäkin.

Nyt alan keskittymään tavaroiden pakkailuun sekä ruotsin opiskeluun, jotta osaan rajan takana käydessä sanoa muutakin kuin ”tjenare” ja ”jag älskar dig”. Tokihan sitä tuollakin sanavarastolla saa varmasti ihan positiivisen vaikutelman luotua, tai sitten katotaan hieman hulluksi. Virallisesti yritystoimintani stoppaa 15.6. alkaen, mutta Liikkuvaiset-kortit poistuvat myynnistä 31.5. Eli jos vielä kortteja itsellesi haluat niin pistähän tilausta tulemaan, yksittäisiä kappaleita on vielä jäljellä. Nettisivut, Facebookin ja Instagramin profiilit sekä blogi jää ainakin toistaiseksi olemaan, tarkoituksena on kirjoitella tänne aktiivisemmin tekstiä. En tiedä mikä blogin sisältö sitten tulee olemaan. Ehkä kirjoitan hyvinvoinnista, ihmissuhteista tai muutan kokonaan suuntaa ja alan kirjoittamaan vinkkejä Lapin vaelluksille.

Tässä vaiheessa haluan sanoa suuren kiitoksen kaikille yhteistyökumppaneille, asiakkaille, perheelle, läheisille ja muille mukana kulkeneille! Mun ympärillä on ollut koko ajan todella vahva tukiverkosto, joka on napannut kiinni hankalina hetkinä. Ympärillä on ollut taitavia ihmisiä, joiden kanssa yhteistyössä olen päässyt oppimaan ja kehittämään uutta. Sydäntä on lämmittänyt blogiteksteihin saadut pienetkin kommentit, koska koko ajan tavoitteenani on ollut innostaa ja rohkaista muita sekä herättää ajattelemaan omaa arkea sekä hyvinvointia.

Nauttikaahan elämästä ja tehkää niitä asioita, jotka tuntuu just täysin oikeelta! ♥

Muutos hyvinvointiin ja vaikutus läheisiin

Muutama päivä sitten istuimme erään läheisen ihmisen kanssa juttelemaan. Hän otti puheeksi pulmat, jotka liittyi omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Keskusteltiin siitä, mitkä asiat tuntuu vaikeilta ja mitä hän itse haluaisi muuttaa. Tehtiin pienten askelten suunnitelma tapojen muuttamiseen. Suunnitellut pienet asiat muuttui konkreettiseksi ja muutamaa päivää myöhemmin nähdessä minulle oven avasi kuin eri ihminen. Edessäni oli iloinen ja energinen ihminen. Vaikka muutama päivä on lyhyt aika ja muutetut asiat hyvin pieniä, niiden muutoksien tekijä itse ihmetteli, miten on energinen olo, vaikka oli maanantai, miten oli herännyt virkeänä, vaikka oli maanantai, miten työt eivät tuntuneet raskailta, vaikka oli maanantai ja miten töistä kotiin saavuttua ei tehnyt mieli köllähtää sohvalle, vaikka oli maanantai. Keskustelu oli rentoa, iloista ja täynnä energiaa. Vaikka oli maanantai.

Keskustelun ja tuon muutoksen huomaamisen myötä aloin pohtimaan sitä, miten kiinnitämme huomiota omaan hyvinvointiin ja kuinka oma hyvinvointi vaikuttaa läheisiin ihmisiin. Tuossa muutaman päivän muutoksessa kaikki lähti liikkeelle siitä, että itse tunnisti oman huonon olon, sanoi sen ääneen ja oli valmis muuttamaan asioita. Saatamme tunnistaa läheisissä ihmisissä merkkejä siitä, ettei toinen ehkä voi hyvin. Voimme ottaa asian puheeksi ja kertoa huolemme. Mutta muutos lähtee kuitenkin siitä, että itse tiedostetaan asia. Pysähdytään miettimään, miten itse oikein voi. Kukaan ei puolesta voi muutosprosessia käynnistää. Ei ole mitään tiettyä kaavaa, jonka mukaan ihminen on joko hyvinvoiva tai sitten ei. Jokainen tiedostaa sen itse, milloin tuntuu voivansa hyvin ja milloin tulisi ehkä panostaa hyvinvointiin enemmän

Tämän läheisen ihmisen kohdalla hän itse otti asian puheeksi. Keskustelun myötä löytyi ymmärrys siihen, mitä hän haluaa muuttaa. Ymmärryksen myötä lähdettiin rakentamaan tavoitteita, jotka oli jaettu pienempiin tavoitteisiin. Tavoitteiden myötä pohdittiin keinoja, joilla tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Omien tapojen muuttaminen ei ole helppoa ja se vaatii oman aikansa, mutta pienin askelin opimme uutta. Omaan hyvinvointiin panostaessa ei ole tarkoitus muuttaa kerralla kaikkea ja lähteä liikkeelle sata lasissa suurin tavoittein, koska silloin innostus ja motivaatio loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanut. Pienillä tavoitteilla saavutetaan onnistumisia, jotka ruokkivat motivaatiota ja innostusta, joiden avulla jaksetaan jatkaa eteenpäin.

Jos emme itse voi hyvin, voi arjen askareista selviytyminen olla haastavaa. Työ voi tuntua puuduttavalta ja työpäivän ahdistus voi purkaantua sitten kotona perheeseen. Voi olla, ettei ole energiaa arkisten askareiden hoitamiseen, esimerkiksi ruoanlaittaminen tai siivoaminen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikeelta. Mikäli ei itse voi hyvin ja oma olo on nuutunut, heijastuu se myös läheisiin, esimerkiksi perheeseen, puolisoon, ystäviin tai työkavereihin. Saattaa olla, ettei energiaa riitä kavereiden näkemiseen tai puolison kanssa vietetty aika käy vähiin. Voi olla, että oman huonon olon vuoksi oma ajattelu on negatiivista tai sumuista, jolloin tuntuu paremmalta vain linnottautua kotiin ja pötkähtää siihen sohvalle. Saattaa olla, että huono olon myötä emme arvosta enää itseämme niin paljoa ja ajattelemme itsestä hyvin negatiivisesti.

Vaikka on huono olo vaikuttaa arjesta selviytymiseen sekä muihin ihmisiin, samoin vaikuttaa myös se kun itse voimme hyvin. Kun panostetaan omaan hyvinvointiin, näkyy se ulospäin iloisuutena ja energisyytenä. Arjen askareet sujuu vähemmällä vaivalla ja kotisohva ei kutsu niin kovaan ääneen. Työt eivät välttämättä tunnu enää niin puuduttavalta tai työpäivät niin väsyneiltä. Oma energisyys ja iloisuus taas heijastuu läheisiin ihmisiin, jolloin hekin saavat itselleen virtaa. Hyvinvoivana itsetunto useinkin kohoaa ja negatiiviset ajatukset itsestä ja omasta toiminnasta jää sivuun, joka voi sitten heijastua positiivisesti esimerkiksi kaverisuhteisiin, perhe-elämään tai parisuhteeseen.

Oma hyvinvointi ei ole mikään itsestäänselvä asia, joka vaan säilyy muuttumattomana. Siihen täytyy panostaa ja sitä täytyy hoivata. Mikäli oma vointi tuntuu huonolta, on hyvä pysähtyä miettimään miten oikeasti jaksaa ja mitä voisi muuttaa. Yksin ajattelu on raskasta ja useinkin pyritään huijaamaan itseä, sen vuoksi onkin hyvä sanoa asiat ääneen ja pyytää tarvittaessa apua. Pelkän juttelun avulla itselle tulee uutta näkökulmaa ja muutoksia tukevien keinojen löytäminen voi olla helpompaa. Omasta hyvinvoinnista huolehtimisen keinot ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä vaan ihan pieniä tekoja omassa arjessa.

Kun muilla on kaikki paremmin. Aina.

”Ei hitto kun tolla on hienompi koti. Oispa mullakin yhtä hyvä työpaikka. Voisipa ittelläkin olla yhtä paljon vapaa-aikaa kuin tuolla. Olisinpa itse yhtä onnellisessa suhteessa.” Jep, sisäinen kateus siellä huutelee. Varmasti jokaisella on ollut joskus hetki kun on ajatellut toisella olevan asioiden paremmin. Sellainen hetki kun synkistellen katselee, kuinka se naapurin nurmikko on paljon vihreämpi.

Sehän on ihan hanurista rueta vertaamaan omaa tilannetta muiden tilanteisiin. Ensinnäkin siksi, että ei todellakaan voida tietää, mikä on sen kateuden kohteen todellisuus. Voihan olla, että ollaan kateellisia toiselle parisuhteesta, joka näyttää onnelliselta, mutta todellisuudessa on aivan muuta. Toisekseen, miksi käyttää energiaa vertaamiseen? Miksi ei käyttäisi sitä energiaa esimerkiksi siihen, että huomioisi omat hyvät asiat? Tai sitten voi käyttää energiansa siihen, että lähtee itse aktiivisesti muuttamaan niitä omia asioita, joihin ei ole tyytyväinen. Jos olet johonkin omaan asiaasi tyytymätön, ei se mihinkään muutu jos juuttuu kateellisena vertaamaan omia asioitaan muiden asioihin. Ei se siitä mihinkään valittamalla muutu vaan täytyy itse niin sanotusti nostaa pylly sohvalta ja rueta toimimaan.

Vuorokaudessa meillä jokaisella on se sama 24h käytettävänä. On oma valinta mihin sen käyttää. Ajan voi käyttää siihen, että tarkastelee oman arjen epäkohtia tai sitten ajan voi käyttää epäkohtien ratkaisemiseen, muuttamiseen. Yksinkertaisestihan se on sitä, että mietitään mikä on itselle tärkeää, mitä haluaa muuttaa ja sitten vaan konkreettisesti toimimaan. Moni muutos saattaa kuitenkin kaatua alkumetreillä siihen, että käännetään ajatukset itsestä muihin. Esimerkiksi jos haluat aloittaa uuden liikuntaharrastuksen ja koet sen itsellesi tärkeäksi, mutta alat pohtimaan ”mitäs ne muut ajattelee jos en osaa?”. Tai sitten aletaan ajattelemaan epäonnistumista. Esimerkiksi haet uutta työpaikkaa, joka olisi mielestäsi ihan unelmatyö, mutta mietit ”en mä kuitenkaan pääse, ei kuitenkaan onnistu”. Tai sitten tulee tilanne, että ajattelet mitä muut tekee. Esimerkiksi parisuhteesta puuttuu the kipinä ja jotain pitäisi tehdä, mutta ajattelet ”en minä ala mitään muuttamaan kun ei tuo toinenkaan”.

Ja tadaa, omien ajatusten ja itselle selittelyn kautta pienetkin ratkaisukeinot on rypistetty, tallottu ja heitetty roskiin. Sitten voi ajatella, että eipä näille omille asioille mitään voi kun se on tämä elämä näin kurjaa vaan. Että kyllä muut pystyy, mutta oma arki on nyt vaan tämmöstä.

Vai pitäisköhän sitä lopettaa selittelyt, unohtaa muiden mielipiteet ja tehdä vaan sitä mikä itsestä tuntuu tärkeältä? Jos koet, että kaverin koti on hienompi ja oma ihan läävä – muuta sisustus, siivoa, laita kotiisi sinusta kivoja juttuja. Jos tuntuu, että haluat urheilla enemmän niin vedä takki niskaan ja mene ulos. Varaa urheilulle aikaa ja aloita itselle sopivasta määrästä. Jos työ tuntuu ihan kauhealta shitiltä, mieti mitä muita vaihtoehtoja on. Jos parisuhde on päässyt pölyttymään, puhu ajatuksistasi kumppanin kanssa, ole rehellinen niin itselle kuin toiselle.

Kukaan ei tule meidän puolesta muuttamaan asioita. Jos koet, että toisilla on aina paremmin, vie se omaa onnellisuuttasi ja vähitellen estää näkemästä omia hyviä asioita. Kaikista tärkeintä on se, että lähdet toimimaan, mikäli jonkin asian haluat muuttaa. Kyllähän jokaisessa muutoksessa elämä ripauttaa mukaan pieniä tai suurempia haasteita, mutta niiden kohdalla vaan selkä suoraksi ja plan B käyttöön. Mikäli jotakin asiaa et halua muuttaa ja sisäinen selittelijä ottaa vallan, mieti onko selittelyn takana esimerkiksi pelko muutosta kohtaan vai onko muutos oikeasti itsellesi tärkeä. Jos ei ole, unohda se. Turha voivotella asiaa, jota et halua muuttaa. Jos kateus siitä naapurin vihreämmästä nurmikosta iskee, pistä silmät kiinni ja mieti mikä just sulle on tärkeintä ja keskitä energiasi siihen.

Kun on äärirajoilla liian kauan

Viime syksynä tein nopean muutoksen omaan elämään. Sen jälkeen kasailin itseäni. Vuodenvaihteessa koin olevani jälleen oma itseni ja oli aika siirtää katse kohti tulevaa. Alkuvuodesta lähtien meno on ollut jatkuvaa uusien asioiden tykitystä. Näihin reiluun neljään kuukauteen on mahtunut yrityksen perustaminen, osa-aikaisen palkkatyön aloittaminen, ihmissuhdesoppaa, huolia läheisestä, epätoivoa, onnistumisia, iloja ja suruja. Laidasta laitaan kaikkea. Alkuun kaikki meni hyvin, mutta vähitellen olin kuin flipperipallo, joka kimpoili asiasta toiseen. Koitin pitää kaikki langat käsissä, mutta lopulta niitä lankoja oli aivan liikaa.

Alkuun koin stressiä, mutta se oli hyvää stressiä. Sellaista, joka auttaa jaksamaan ja mahdollistaa sen, että voi antaa kaikkensa. Hyvän stressin aikana kuitenkin tarvitsee myös palautua, koska muutoin stressi muuttuu huonoksi. Sellaiseksi, joka vie voimat ja saa ajatukset sumeiksi. Jokunen aika sitten tuo huono stressi tuli vieraakseni ja vähitellen vei innostukseni asioita kohtaan. Tuo paha mörkö toi mukanaan sen, etten enää nukkunut kunnolla, en osannut ajatella selkeästi ja hermoa kiristi lähes jatkuvasti. Oma sisäänrakennettu positiivinen asenne alkoi hiipumaan ja maailma näytti harmaammalta.

Luulin, että olin osannut huilata. Osannut ottaa rennosti. Mutta ei, mieli ja kroppa ei ollut saanut tarpeeksi lepoa ja lopulta kaikki oli vaan aivan liikaa. Viikko sitten olin tärkeän ihmisen vieressä ja itkin huoliani. Itkin väsymystäni. Itkin jotain. Alkoi tuntumaan siltä, että oma kroppa ei vaan enää jaksa harteilla olevaa taakkaa. Eihän se jaksanutkaan vaan kehitti pahan tulehduksen, jonka vuoksi oli pakko levätä. Kroppa oli siinä kunnossa, että kolmena päivänä kykenin vaan makaamaan. Pienikin liike aiheutti niin kovan kivun, että itku pääsi. Vähitellen kipu helpottui ja pystyi jo hengittämään normaalisti. Seuraavana päivänä pystyi liikkumaan hieman enemmän. Sen jälkeen pystyi jo nauramaan ilman, että kipu veti koko kropan kippuraan.

Edelleenkin kuljen vielä toipilaana ja pelkään, että tuleeko paranemisessa takapakkia. Mutta tämän viikon pakkolevon jälkeen huomaan, että oma energisyys ja innostus alkaa palaamaan. Joka päivä oon kiitollinen siitä, että voi tehdä edelliseen päivään verraten hieman enemmän normaaleja arjen askareita. Joka päivä oon varmempi siitä, mitkä asiat mun voimia eniten vie ja sen myötä olen varmempi siitä, mihin asioihin haluan keskittyä. On hassua kuinka luulin, että onhan tässä huilattu. Kuinka mietin, et oonhan mä tehnyt kaikkee kivaa. Mut mielessä myllertäviin asioihin verraten niitä kivoja asioita ja huilaamista olis pitänyt olla ainakin tuplasti enemmän.

 

Just tänään katoin, että mun Instagramin tili näyttää enemmänkin luontokuvien gallerialta kuin toimintaterapeutin yrityksen sivulta (en mä kyllä tiiä, miltä sellanen sit näyttäis..). Mut tällä hetkellä se on mun arkee. Tällä hetkellä mä keskityn mieluummin kuvaamaan kauniita maisemia kuin keksimään väkinäisiä mainospuheita. Niiden puheiden aika on silloin, kun akut on taas täyteen ladattu. Ja silloin ne puheet on täysin kokonaan mua itteeni, eikä väkisin viimeisillä voimilla keksittyjä. Tällä hetkellä mä keskityn tekemään tämän hetkiset työt laadukkaasti ja keskityn nauttimaan tärkeiden ihmisten seurasta, kivasta tekemisestä ja oman positiivisen asenteen palautumisesta.

Muistakaa teistä jokainen pitää huoli siitä, että otatte tarpeeks rennosti. Huolehtikaa siitä, että pystytte unohtamaan työmurheet. Ottakaa aikaa itselle, nauttikaa läheisten seurasta, tehkää kaikkea sellaista mistä nautitte ihan täysillä. Miettikää, mitkä asiat on teille kaikista tärkeimpiä ja keskittykää niihin. Pitäkää huoli itsestänne.

Tapa, jolla puhut

Tiedät varmasti hetken, kun puhut itsellesi. Puhuitpa sitten ääneen tai oman pääsi sisällä, onko ääni ystävällinen ja lempeä vai ilkeä ja piikittelevä? Usein saatetaan puhua toisille ihmisille ystävällisesti ja kannustaen, mutta itseen kohdistuvassa puheessa äänestä vähenee ystävällisyys, lempeys ja tilalle tulee jotain negatiivista.

Monesti itseä kohtaan ollaan ankaria ja myöskin julmia. Ajatellaan, että ei olla riittävästi jotain. Ei olla riittävät hyviä, menestyneitä, fiksuja, kauniita, rikkaita… Mikäli toistelet itsellesi koko ajan sitä, että et ole riittävästi jotain, alat puhumaan itsellesi sen mukaan ja alat myös elämään tuon julman uskomuksen mukaan. Negatiivisessa uskomuksessa eläminen voi aiheuttaa sen, että arjen onnistumiset ja hyvät asiat menevät huomaamatta ohi. Ympärillä näkyy vain niitä asioita, jotka vahvistavat omaa negatiivista uskomusta riittämättömyydestä.

Omalla ajattelu- ja puhetavalla itseä kohtaan on suuri vaikutus omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Mihin se sinua vie, jos puhut itsellesi julmasti? Tuskin mihinkään. Miten se auttaa sinua, jos ajattelet olevasi huono? Tuskin mitenkään. Elämä tarjoaa meille erilaisia haasteita ja uudenlaisia tilanteita. Usein sellaisia kohdatessa itselle saatetaan sanoa, että en osaa tai epäonnistun kuitenkin. Auttaako se kohtaamaan haasteen? Auttaako se yrittämään ja tekemään parhaamme? Mitä jos haasteen edessä vedettäisiin syvään henkeä ja sanottaisiin itselle varmalla äänellä, että mä pystyn tähän? Mikäli kohdataan epäonnistuminen, onko parempi todeta itselleen, että taas epäonnistuin vai sanoa, että ei haittaa?

Itselleen ystävällisesti puhuminen voi tuntua vaikealta. ”Mä olen hyvä” sanominen itselleen voi tuntua oudolta. Mutta mitä sä menetät siinä, että puhuisit itsellesi yhtä ystävällisesti kuin lähimmäisillesi? Mitäpä jos sanot itsellesi, että sä pystyt, sä osaat ja sä oot just hyvä?

Täällä on pelkästään yks sinä ja sä oot just hyvä, joten muista olla itselles ystävällinen, lempeä ja tosi kiva.

Missä sitä on oltu?

 

Viimeisimmästä tekstistä on jo yli kuukausi aikaa. Aloin miettimään, että mihin aika oikein on mennyt. Kävin läpi asioita, joita olen viimeisen parin kuukauden aikana tehnyt ja ihan yllätyin, kuinka paljon eri asioita tuohon aikaan on mahtunutkaan.

Tätä yhden naisen yritystä ei valitettavasti pyöritä mikään supernainen, vaikka välillä niin toivoisin. Olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä, mutta vuorokauden tunnit eivät vaan riitä. Ja kyllähän osa niistä vuorokauden tunneista täytyy käyttää itsestäni huolehtimiseen, koska en voi kertoa ihmisille hyvinvoinnista jos en itse voi hyvin. Muutaman kerran olen kirjannut kalenteriin oman ajan blogiin kirjoittamiselle. Ei ole toiminut. Kun on tullut se varattu aika, ei mielessä ole ollut yhtään ajatusta siitä, mitä kirjoittaisin. Väkipakolla olen kirjoittanut, mutta lopputulos ei ole ollut aitoa minua, joten ei se silloin ole julkaisukelpoista tekstiä.

Mihin mun aika sitten menee? No, aloitin maaliskuun alussa tekemään muutaman kuukauden mittaista toimintaterapeutin sijaisuutta Lieksan perheneuvolaan. Kuljen sinne kolmena päivänä viikossa, jolloin nuo kolme päivää venyvät suht pitkän työmatkan vuoksi aika pitkiksi. Pitkistä päivistä huolimatta olen joka aamu lähdössä innoissani ajomatkalle kohti töitä. Parina aamuna ajomatkalla olen ottanut pienen oman hetken – olen pysähtynyt levikille juomaan kahvia ja katsomaan auringonnousua. En ihan heti keksi mitään parempaa hetkeä työmatkan varrelle.

Toimintaterapeutin työn lisäksi hoidan Liikkuvaiset-liikkakorttien tilaukset. Vastaanotan tilaukset, kuittaan, pakkaan, toimitan, laskutan ja viimeiseksi arkistoin tilaukseen liittyvät paperit. Olen ihan tosi onnellinen jokaisesta tilauksesta, joka minulle saapuu, koska jokainen tilaus on merkki siitä, että olen tehnyt oikean päätöksen tälle yrittäjän tielle lähtiessä. Jokaista tilausta pakatessa koen suurta iloa, koska voin lähettää jotain itse valmistamaani auttamaan ja helpottamaan toisten työtä. Ja etenkin tukemaan lasten liikuntaa.

Viime aikoina olen myös opetellut videoiden muokkaamista ja opiskellut erilaisia yrittäjyyteen liittyviä asioita. Sellaisiin yksittäisiin asioihin, kuten aikataulujen sopimiseen, sähköposteihin vastaamiseen ja kulkemiseen paikasta toiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Yhtäkkiä huomaankin, että kappas, on mennyt kuukausi viimeisimmästä kirjotteluhetkestä.

Vaikka päivät on välillä tosi pitkiä ja on paljon tehtävää, nautin todella paljon tästä mitä teen. En koe arkeani kiireiseksi tai vaikeaksi vaan koen, että kaikki rullaa omalla painollaan eteenpäin. Arki tuntuu helpolta, vaikka siinä onkin vielä monia asioita, jotka etsivät sitä omaa paikkaansa. Tämä blogi on yksi sellaisista asioista. Oikea paikka kyllä löytyy, mutta se vaatii vielä hetken aikaa. Huhtikuulle on suunnitteilla jälleen uusi muutos, joten ei tässä ihan vielä pääse totuttautumaan tämänhetkiseen arkeen. Mutta kaikki aikanaan, nyt on vahva luotto siihen, että kaikki on menossa oikeaan suuntaan. Ja on tunne, että kaikki on just hyvin.

 

Hyvää viikonloppua jokaiselle! Tehkää kivoja juttuja ja ottakaa rennosti! <3

Hyvinvointivinkki number one

Naura, iloitse ja hassuttele. Tee kivoja juttuja pikkulapsen tavoin – heittäytymällä tilanteeseen aivan täysillä. Unohda hetkeksi tekemättömät asiat ja naura niin, että vatsaan sattuu. Nää on mun oman elämän toimivimmat ja parhaimmat hyvinvointiniksit.

Tammi-helmikuun vaihteessa mä siirryin päätoimiseksi yrittäjäksi. Arki alkoi täyttymään sellaisista asioista, jotka oli itselle täysin vieraita. Otin hypyn kauas omalta mukavuusalueelta ja aloin opettelemaan monia erilaisia asioita. Päivät meni nopeasti aamusta iltaan hoitaessa ja miettiessä erilaisia yritykseen liittyviä asioita. Lähes jatkuvasti mielessä pyöri kaikki ne asiat, mitä pitää vielä hoitaa.

Mä oon tosi onnellinen, että mun ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat. Mutta oon tosi onnellinen myös siitä, että noiden ympärillä olevien ihmisten kanssa voi myös unohtaa kaiken arkisen. Läheisten kanssa jo pienikin hetki nauramista vatsa kippurassa tuo mulle ihan tosi paljon energiaa ja ennen kaikkea auttaa hetkeksi unohtamaan kaiken stressaavan tai mietityttävän.

Nyt mä haluunkin haastaa sut tekemään jotain tosi kivaa! Laita musat täysille ja tanssi. Hypi lumihangessa. Puhalla saippuakuplia. Leiki tyynysotaa. Katso kissavideo. Ihan mitä tahansa.

Nauti sun läheisten seurasta ja iloitse <3

 

Kuuntele itseäs

Kello on viisi aamulla. Herätyskello ei oo soinut, mutta menen unisena laittamaan kahvin tippumaan. Käperryn hetkeksi sohvan nurkkaan. Koko keho on vielä unessa ja kaipaan halausta. Vähitellen mieleen alkaa tulla halu kirjoittaa. Kaadan kupin kahvia, avaan läppärin ja alan pukemaan ajatuksia sanoiksi.

Taustalla soi rauhallinen musiikki ja tässä hetkessä on vain minä ja mun asiat. En halua vastata tulleisiin viesteihin, en halua nähdä yhtäkään uutista. Haluan vain kohdata sen, mitä just mulle kuuluu. Mun oman hyvinvoinnin pohja rakentuu siitä, että pysähdyn kuuntelemaan itteäni. Huomioin ja arvostan sitä, mitä mun kroppa ja mieli mulle kertoo.

Päivä on ihan vasta alussa, mutta alan olla jo täysin hereillä. Otan vielä toisen kupillisen kahvia ja nautin hyvästä fiiliksestä. Nyt mä oon kohdannut itteni ja sen myötä alan olla valmis kohtaamaan tän päivän tarjoamat mahdollisuudet.

Tosi mukavaa päivää just sulle! <3

 

x x x

 

Blogissa on ollut nyt vähän hiljaista ja hiljaiselo jatkuu vielä hetken. Tällä hetkellä mun elämässä puhaltaa muutoksentuulet työkuvioiden osalta, joista kuulette piakkoin. Minusta ois tosi kiva kirjoittaa aktiivisemmin, mutta tällä hetkellä on pakko jättää joku asia vähemmälle. Mutta aivan pian tänne alkaa taas ilmestymään tarinointia enemmän. 🙂

Vieraskirja: Perheenäidin hyvinvointi

Vuorossa on tämän hyvinvointiin liittyvän vieraskirjan viimeinen teksti. Tekstin kirjoittajana on Tiina, suloisen pojan äiti. Tiina kertoo mm. siitä, miten armollisuus itseä kohtaan liittyy omaan hyvinvointiin.

 

”Oma hyvinvointini ja sen merkitys minulle… Kun Päivi pyysi kirjoittamaan ja pohtimaan aihetta blogiinsa ajattelin ensiksi kieltäytyä. Vuosi on ollut todella rankka ja mihinkään ylimääräiseen lupautuminen tuntui haasteelliselta. Aihe sai minut kuitenkin kääntämään pääni. Nyt jos koskaan oli taas hyvä pohtia aihetta. Nyt kun on vielä luvannut toiselle kirjallisessa muodossa tekstin, se ei jää muutamaan hassuun pohdintaan omassa päässä, jonka jälkeen voi kuitata itselleen ”tehty, seuraava tehtävä”. Ajankohtakin oli loistava aiheen pohdintaan. Yleensä uuden vuoden kynnyksellä teen itseni kanssa muutenkin tilintekoa vuodesta ja sen onnistumisista, sekä haasteista. Tämä auttaa taas itseäni ensi vuoden suunnittelussa.

Hyvinvointi on jotain mitä pidän erittäin suuressa arvossa. Isossa osassa hyvinvointia näyttelee mielestäni armollisuus itseään kohtaan. Mikään hyvinvointia edistävä asia ei ole itsessään vain ja ainoastaan hyvää tekevä vaan ainoastaan kohtuudella nautittuna. Esimerkiksi aamuisin minusta saa inhimilliset puolet esiin, kun antaa minun ensimmäiseksi juoda rauhassa kupillisen kuumaa kahvia. Joka aamu tahtoisin juoda toisen kupillisen, mutta tiedän, että virkeä oloni muuttuisi toisen kupillisen myötä tunkkaiseksi, vatsaani alkaisi närästää, päiväkahvin jälkeen sydämeni tykyttää ja illalla en saisi unta. Oma reseptini kuuluu: kupillinen aamulla, kupillinen päivällä.

Omalla kohdallani armollisuus itseään kohtaan ei näyttele kovin suurta osaa persoonassani. Valitettavasti myös omasta hyvinvoinnista ja sitä edistävistä asioista luovun heti ensimmäisenä stressin ja vaikeuden aikojen edessä. Eli juuri silloin, kun tarvitsisin niitä eniten. Myös kohtuus unohtuu näinä aikoina herkästi. Tingin ensimmäisenä omista tarpeistani ja vedän perheen tarpeet edellä viimeiseen asti…kunnes seinä tulee vastaan ja voimavarat loppuvat. Tällöin alkaa taas kohtuullisuuden, armollisuuden ja hyvinvoinnin ryhtiliike.

Tuntuu oikeastaan aika naurettavalta tiedostaa asiat näköjään näinkin hyvin, mutta kuitenkaan ei ole taaskaan osannut pitää niistä kiinni. Oma hyvinvointi kuitenkin merkitsee minulle isossa määrin jaksamista arjessa hyvillä mielin. Se auttaa näkemään haasteiden edessäkin asioiden positiiviset tai hullunkuriset puolet ja tuo huumoria haasteiden keskelle. Hyvinvointi on suurelta osin minulle positiivisuutta itseään ja elämää kohtaan. Yllätykseksi olen myös oppinut huomaamaan, että hyvinvoinnilla on suuri yhteys myös positiiviseen oma kuvaan ja itsetuntoon.

Mukavia puuhia vapaapäivinä

Tottakai hyvinvointi on myös yksilöllinen kokemus, mutta omaa hyvinvointiani tukevia toimintoja on:

  • Perhe, läheiset ja keskustelut heidän kanssaan, sekä tietenkin ajanviettäminen. Asioiden ja huolien jakaminen ja purkaminen. Välillä oikein pitkät ja syvälliset pohdinnat tekevät terää!
  • Päivittäin kahvi, lepo ja oma-aika. Poikani syntymän jälkeen yllätyin, kun huomasin että olen virkeämpi jos nukun yhdeksän tunnnin sijaan kahdeksan, siinä tapauksessa, että kerkiän pienemmän unituntimäärän vuoksi tunnin rauhoittumaan omiin ajatuksiini tai tekemään jotain omaa mieluista, kun poika on jo nukkumassa.
  • Mieluiten viikottain jotain omaa mieluista tekemistä. Itselleni se tarkoittaa neulomista/kädentaitoja, lukemista, leipomista, hyvää ruokaa ravintolassa tai perheen kesken kokattuna.
  • Ulkoilu/uinti. Liikunnan lisääminen tekisi itselleni terää. Varsinkin ulkoilu/lenkkeily tarkoittaa minulla aika lapsentahtista kävelyä kolmivuotiaan kanssa, jonka aikana pysähdytään ihmettelemään tippuvaa vesiränniä, hauskan näköisiä syksyn lehtiä tai muita luonnon ihmeitä. Arvokkaita kokemuksia kuitenkin nämäkin.
  • Kesäisin hiljentyminen kesämökille veden ääreen. Vesi on ollut minulle rauhoittava elementti lapsesta saakka. Mielelläni edelleen hakeudun kesäisin rannalle uimaan, en niinkään aurinkoa ottamaan.

Toivottavasti teksti herätti jossakussa uusia ajatuksia koskien omaa hyvinvointiaan. Itselleni teki kyllä hyvää kirjoittaa ihan ylös mistä oma hyvinvointi koostuu. Ei näyttäisi hankalalta toteuttaa haastavinakaan aikoina. Tänä uutena vuotana aion luvata itselleni olla armollisempi ensi vuonna ja pitää omasta hyvinvoinnistani taas ainakin vähän parempaa huolta. Se on asia, jonka tahdon myös opettaa lapsilleni. Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille lukijoille <3″

 

Kiitos Tiina! Onnea ja iloa myös sun alkaneeseen vuoteen! <3

 

x x x

Aiemmat vieraskirjatekstit:

Vieraskirja: Tarina hyvinvoivista ihmisistä

Ojensin vieraskirjan kynän ylpeänä Eveliinalle, joka on mulle tositosi tärkee! Eveliina kirjoitti tarinan siitä, mitä hyvinvointi on just hänelle.

 

”Kosinta Hampurissa

Hyvinvointini taustalla on uteliaisuus elämää ja ihmisten ajatuksia kohtaan. Ihastun jatkuvasti ihmisiin ja ne on mulle parasta huumetta arjessa. Yksi parhaista kokemuksista oli hetki Hampurissa. Frendit oli shoppailemassa isossa ostoskeskuksessa. Minä olin ulkona, vapaana menemään mihin tahansa suuntaan, joista kaikki olivat tuntemattomia. Tunsin oloni vapaaksi ja olin valmis kohtaamaan ympärillä olevat asiat. Istuin portaille veden ääreen kiemurtelevien puiden alle. Vieressäni istui ystävykset, jotka vain istuivat, eivät puhuneet mitään. Sanaton, mutta vahva viestintä heidän välillään päättyi femmoihin ja nähdään sanaan.

Mies aloitti keskustelun kanssani. Alle tunnin ajatusten vaihdon jälkeen hengasimme portailla, kuin vanhat tuttavat. Eteemme alkoi kerääntyä nuoria, jotka levittivät ruusunlehtiä ja kynttilöitä tasanteelle, joka erotti portaat vedestä. Kosinta oli tapahtumassa, se oli selvää, mutta päänäyttelijät puuttuivat. Loimme juuri tutustumani miehen kanssa erilaisia mielikuvia, siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Se oli hauskaa ja huoletonta, positiivisessa mielessä luotua tarinaa. Sitten saapui kihelmöivä, hiukan hermostuneen näköinen pojankloppi ja kynttilät sytytettiin. Ihmisiä oli pysähtynyt seuraamaan tilannetta, onneksi meillä oli eturivin paikat. Tyttö saapui ja kosinta tapahtui, se vastas joo ja mä taputin käsiäni pääni yläpuolella yhteen. Hetki oli täynnä estotonta iloa.

Frendit tuli kaupoilta kysyen mitä oon tehny. Miten sen nyt sanoiksi laittais, mähän vaan istuin portaille ja sekä näin että koin todella paljon elämää ympärilläni. Koin, että kokemuksieni summa oli enemmän kuin portailla vietettyjen hetkien tunnit.”

Suuri kiitos sulle, Eveliina! Älä koskaan kadota sun seikkailijaluonnetta! <3

 

x x x

Aiemmat vieraskirjatekstit: