Kun muilla on kaikki paremmin. Aina.

”Ei hitto kun tolla on hienompi koti. Oispa mullakin yhtä hyvä työpaikka. Voisipa ittelläkin olla yhtä paljon vapaa-aikaa kuin tuolla. Olisinpa itse yhtä onnellisessa suhteessa.” Jep, sisäinen kateus siellä huutelee. Varmasti jokaisella on ollut joskus hetki kun on ajatellut toisella olevan asioiden paremmin. Sellainen hetki kun synkistellen katselee, kuinka se naapurin nurmikko on paljon vihreämpi.

Sehän on ihan hanurista rueta vertaamaan omaa tilannetta muiden tilanteisiin. Ensinnäkin siksi, että ei todellakaan voida tietää, mikä on sen kateuden kohteen todellisuus. Voihan olla, että ollaan kateellisia toiselle parisuhteesta, joka näyttää onnelliselta, mutta todellisuudessa on aivan muuta. Toisekseen, miksi käyttää energiaa vertaamiseen? Miksi ei käyttäisi sitä energiaa esimerkiksi siihen, että huomioisi omat hyvät asiat? Tai sitten voi käyttää energiansa siihen, että lähtee itse aktiivisesti muuttamaan niitä omia asioita, joihin ei ole tyytyväinen. Jos olet johonkin omaan asiaasi tyytymätön, ei se mihinkään muutu jos juuttuu kateellisena vertaamaan omia asioitaan muiden asioihin. Ei se siitä mihinkään valittamalla muutu vaan täytyy itse niin sanotusti nostaa pylly sohvalta ja rueta toimimaan.

Vuorokaudessa meillä jokaisella on se sama 24h käytettävänä. On oma valinta mihin sen käyttää. Ajan voi käyttää siihen, että tarkastelee oman arjen epäkohtia tai sitten ajan voi käyttää epäkohtien ratkaisemiseen, muuttamiseen. Yksinkertaisestihan se on sitä, että mietitään mikä on itselle tärkeää, mitä haluaa muuttaa ja sitten vaan konkreettisesti toimimaan. Moni muutos saattaa kuitenkin kaatua alkumetreillä siihen, että käännetään ajatukset itsestä muihin. Esimerkiksi jos haluat aloittaa uuden liikuntaharrastuksen ja koet sen itsellesi tärkeäksi, mutta alat pohtimaan ”mitäs ne muut ajattelee jos en osaa?”. Tai sitten aletaan ajattelemaan epäonnistumista. Esimerkiksi haet uutta työpaikkaa, joka olisi mielestäsi ihan unelmatyö, mutta mietit ”en mä kuitenkaan pääse, ei kuitenkaan onnistu”. Tai sitten tulee tilanne, että ajattelet mitä muut tekee. Esimerkiksi parisuhteesta puuttuu the kipinä ja jotain pitäisi tehdä, mutta ajattelet ”en minä ala mitään muuttamaan kun ei tuo toinenkaan”.

Ja tadaa, omien ajatusten ja itselle selittelyn kautta pienetkin ratkaisukeinot on rypistetty, tallottu ja heitetty roskiin. Sitten voi ajatella, että eipä näille omille asioille mitään voi kun se on tämä elämä näin kurjaa vaan. Että kyllä muut pystyy, mutta oma arki on nyt vaan tämmöstä.

Vai pitäisköhän sitä lopettaa selittelyt, unohtaa muiden mielipiteet ja tehdä vaan sitä mikä itsestä tuntuu tärkeältä? Jos koet, että kaverin koti on hienompi ja oma ihan läävä – muuta sisustus, siivoa, laita kotiisi sinusta kivoja juttuja. Jos tuntuu, että haluat urheilla enemmän niin vedä takki niskaan ja mene ulos. Varaa urheilulle aikaa ja aloita itselle sopivasta määrästä. Jos työ tuntuu ihan kauhealta shitiltä, mieti mitä muita vaihtoehtoja on. Jos parisuhde on päässyt pölyttymään, puhu ajatuksistasi kumppanin kanssa, ole rehellinen niin itselle kuin toiselle.

Kukaan ei tule meidän puolesta muuttamaan asioita. Jos koet, että toisilla on aina paremmin, vie se omaa onnellisuuttasi ja vähitellen estää näkemästä omia hyviä asioita. Kaikista tärkeintä on se, että lähdet toimimaan, mikäli jonkin asian haluat muuttaa. Kyllähän jokaisessa muutoksessa elämä ripauttaa mukaan pieniä tai suurempia haasteita, mutta niiden kohdalla vaan selkä suoraksi ja plan B käyttöön. Mikäli jotakin asiaa et halua muuttaa ja sisäinen selittelijä ottaa vallan, mieti onko selittelyn takana esimerkiksi pelko muutosta kohtaan vai onko muutos oikeasti itsellesi tärkeä. Jos ei ole, unohda se. Turha voivotella asiaa, jota et halua muuttaa. Jos kateus siitä naapurin vihreämmästä nurmikosta iskee, pistä silmät kiinni ja mieti mikä just sulle on tärkeintä ja keskitä energiasi siihen.

Laitahan jakoon
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *