Matka Liikkuvaksi terapeutiksi, osa 1/2

Kuinka minusta tuli Liikkuva terapeutti? Tarina on aika pitkä, joten jaan sen kahteen osaan. Tämä ensimmäinen osa keskittyy siihen, kuinka minusta tuli toimintaterapeutti ja erityisesti hyvinvoinnista kiinnostunut toimintaterapeutti. Tarina alkaa vuodesta 2012 kun valmistuin ammattikoulusta ensimmäiseen ammattiini. Valmistuin lastenohjaajaksi ja sen myötä aloitin työt kouluavustajana autismin kirjoon kuuluvien nuorten parissa. Työ oli todella antoisaa ja innostavaa, koska pääsin sukeltamaan hyvin mielenkiintoiseen maailmaan. Ympärillä oli todella hyvä työporukka, joka oli vahvasti tukemassa tätä nuorta ja uutta ammattilaista. Työssäni pääsin tutustumaan muun muassa aistitunteihin ja siihen, kuinka opetellaan arkisia taitoja, kuten asiointia kaupassa. Niiden myötä heräsi kiinnostus kouluttautua lisää, vaikka olinkin valmistumisen jälkeen sanonut, että en hetkeen opiskele. Valmistumisesta oli kulunut alle puoli vuotta ja mietin eri ammatteja. Ajatuksenani oli opiskella kuntoutuksenohjaajaksi, mutta rakas siskoni sai ajatukseni kääntymään toimintaterapeutin opintoja kohtaan. Otin selvää siitä, mitä se toimintaterapeutti sitten oikein tekee ja tunsin löytäneeni oman juttuni. Sen myötä tulikin kouluun hakeminen ja uusien pääsykokeiden jännittäminen.

Työskentelin kouluavustajana yhden lukuvuoden verran. Lukuvuoden aikana saimme rakennettua nuorten kanssa vahvan luottamussuhteen sekä opettelimme monia uusia taitoja. Nuorien ja työkavereiden kautta löysin itsestäni vahvuuteni ja tiesin, että ammattikorkeakouluun hakeminen oli oikea ratkaisu. Työ nuorten parissa on jäänyt vahvasti mieleen ja vielä tänäkin päivänä nousee hymy huulille, kun muistelen työssä kohtaamiani tilanteita. Vieläkin tunnen lämpöä sydämessä, kun muistelen nuorten innostusta ja hymyä onnistumisen hetkenä. Jätin kyseisen työn haikein mielin taakseni, mutta se antoi minulle todella paljon tulevaisuuttani varten. Kyseinen työ on hyvin merkittävä osa sitä, miksi olen juuri tässä.

Kesällä 2013 muutin toista kertaa opintojen perässä vieraaseen kaupunkiin. Opinnot alkoivat rullaamaan, mutta oma elämä koki kolauksen. Syksyllä 2013 päättyi useamman vuoden mittainen parisuhde ja oli aika opetella asumaan yksin. Hetkittäin oli vaikeaa, mutta lopulta huomasin, että piilossa ollut oma itseni alkoi tulla esiin. Käytin aikaa siihen, että opin tuntemaan itseni. Mietin, mikä minua kiinnostaa. Pohdiskelun (ja myös opintojen) myötä aloin perehtymään hyvinvointiin ja erityisesti liikuntaan. Opintoihin kuului kurssi, jolloin perehdyimme omaan hyvinvointiin ravitsemuksen, liikunnan ja levon kannalta. Tutkailimme sitä, miten syömme, liikumme sekä nukumme ja sen myötä mietimme, mitä voisimme tehdä toisin. Kurssi antoi intoa siihen, että aloin etsimään todella paljon tietoa liikkumiseen liittyen. Luin paljon, tein suunnitelmia, kokeilin ja opin erehdyksistä. Innostuksen myötä suoritin kaikki valinnaiset opinnot hyvinvointiin liittyen, jolloin pääsin perehtymään toimintaterapeutin rooliin hyvinvoinnin edistämisessä. Lopulta olin siinä tilanteessa, että olimme kaverini kanssa tekemässä opinnäytetyötä nuorten elämäntapamuutokseen liittyen.

Opinnot eivät aina sujuneet aivan loistavasti, vaan olin välillä todella poikki. Välillä oli hetkiä, kun kaikki tuntui siltä, että olin tehnyt väärän valinnan. Hetkittäin koin, ettei itsestäni olisi toimintaterapeutiksi. Kaikesta huolimatta toukokuussa 2016 valmistuin terapeutiksi. Koin (ja koen edelleen), että olen valmistunut juuri siihen ammattiin mihin kuulunkin. Toimintaterapeutin työkenttä on todella laaja ja olisin mielelläni nähnyt vielä monta harjoittelupaikkaa. Olisin mielelläni perehtynyt vielä vaikka mihin. Mutta en kadu hetkeäkään, että keskityin perehtymään siihen, miten voin omalla ammattipätevyydellä tukea sekä edistää hyvinvointia, koska se on asia, joka kiinnostaa paljon. Se on asia, joka tuntuu omalta.

dsc_5771m2

Tähän on hyvä päättää tarinan eka osa. Toisessa osassa kerron siitä, kuinka tämä toimintaterapeutti alkoi kiinnostumaan yrittäjyydestä. Kerron siitä, kuinka oma unelma rakentui, mutta muuttuikin suorittamiseksi. Kerron siitä, kuinka epätoivosta jaksoi kuitenkin ponnistella kohti sitä, mistä olin haaveillut.

 

Hyvää viikonloppua jokaiselle!

Laitahan jakoon
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *