Vieraskirja: Onni on paljolti päättämiskysymys

Mä oon tosi ilonen, kun sain vieraskirjaan vierailijaksi Rikun, koska tällä miehellä on ihan huikee asenne niin hyvinvointia, onnellisuutta kuin ylipäätään elämää kohtaan.

 

”Minä ja hyvinvointi

Olen Riku Keihäsniemi 23-vuotias opiskelija ja yrittäjä. Olen kotoisin Joutsasta ja muutin Jyväskylään vajaa kolme vuotta sitten liiketalouden opiskelujen perässä. Opiskelut alkavat olla aika lailla opinnäytetyötä vailla valmis ja se olisi nyt keväällä edessä. Viime keväänä rupesin yrittäjäksi opintojen ohella, kun perustimme yhdessä toisen liiketalouden opiskelijan kanssa oman vaatemerkin. Yritystä on kohta vuoden verran pyöritetty ja viety eteenpäin samalla opiskellen. Jos kaikki menee hyvin ja kehitys jatkuu samaan malliin, niin yrityksestä saa työpaikan opintojen päätyttyä.

Opiskelun ja yrittäjyyden ohella harrastan myös aktiivisesti liikuntaa ja hyvinvointi on noussut entistä suurempaan rooliin elämässäni. Olen pienestä asti pelannut kaikkia mahdollisia pallopelejä ja ollut muutenkin aktiivinen liikunnan suhteen. Kun aika ei enää riittänyt panostaa hieman jokaiseen lajiin, niin omaksi päälajiksi valikoitui jalkapallo ja futsal. Viime vuodet on panostettu pääasiassa futsaliin, jota meidän joukkueemme Joutsan Seudun Pallo pelaa 1. divisioonassa. Lajitreenejä meillä on pari kertaa viikossa ja sen lisäksi kuntosalia ja lenkkiä tulee tehtyä muutaman kerran viikossa. Futsalia pelatessa hyvinvointi on kunnossa liikunnan osalta, sillä monipuolisia treenejä kertyy useita viikossa. Omalta osalta tämä tavoite ei ole kuitenkaan täyttynyt johtuen viime aikojen loukkaantumisista.

Mun loukkaantumiskierre alkoi syyskuussa vuonna 2015, kun vasen polvi petti pahemman kerran futispelissä. Magneettikuvissa selvisi, että eturistiside on poikki ja jotain muutakin pientä korjattavaa siellä olisi. Silloin hyvinvointi oli hieman vaakalaudalla. Niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi. Jalkapallon treenaminen olisi mahdotonta puoleen vuoteen, mikä tulisi vaikuttamaan koko elämään. Fyysinen hyvinvointi lähtisi laskuun liikkumisen vähentyessä, pää hajoaisi, kun ei pääse peleihin eikä treenaamaan ja sosiaalinen hyvinvointikin saattaisi mennä huonompaan suuntaan, kun ei nää pelikavereita joita on tottunut näkemään monta kertaa viikossa. Siinäpä oli haastetta kerrakseen.

Noin siinä olisi voinut käydä. Itse kuitenkin päätin, että ei tässä nyt ruveta luovuttamaan vaan pistetään kampoihin oikeen kunnolla. Päätimme yhdessä lääkärin ja fysioterapeutin kanssa, että polvea ei leikata, vaan yritetään saada se kuntoon kuntoutuksella. Siitä alkoi sitten monen kuukauden kuntoutusjakso, joka kyllä hieman koetteli hyvinvointia. Ennen oli tottunut juoksemaan ja potkimaan palloa treeneissä. Nyt treenaaminen oli muutaman kuukauden sitä, että yritit saada jalkaa suoraksi ja päästä kyykkyyn. Kavereitakin tuli nähtyä vähemmän varsinkin alkuun, kun päivät kuluivat sängyn pohjalla maatessa pleikkaria pelaillen. Mulla hommat etenivät kuitenkin normaalia nopeammin ja olin jo joulukuussa treeneissä potkimassa palloa muiden mukana. Tammikuussa oli vuorossa eka matsi ja kaikki meni niin kuin pitikin. Kolmannessa matsissa sitten hommat menivät taas ihan uusiksi, kun tällä kertaa oikea polvi sanoi sopimuksensa irti. Tälläkin kertaa oli kyseessä eturistisiteen katkeaminen.

Siitä lähtien homma on rullannut eteenpäin aika lailla samaan malliin. Kuntoutusta ja matsien seuraamista penkin takana tai katsomossa. Näihin aikoihin aloiteltiin myös yrittäjyyshommat, mikä teki varmasti hyvää psyykkiselle hyvinvoinnille. Ennen jalkapallo ja futsal olivat vieneet ison osan vapaa-ajasta ja määrittäneet viikkorytmin. Kun perusti oman yrityksen, niin sen mukana on saanut todella paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää. Näin oli paljon helpompi malttaa pysyä poissa pelikentiltä tarpeeksi pitkään, kunnes jalka oli taas kunnossa. Hyvinvointiin liittyen samalla piti alkaa seuraamaan myös entistä enemmän mitä suuhunsa laittaa, kun liikuntaa ei tulisi yhtä aktiivisesti kuin yleensä. Siitä lähtien olen huolehtinut entistä enemmän syömisestäni ja tehnyt fiksumpia päätöksiä ruuan suhteen. Tasaisemmat ruokailuajat, viljojen vähentäminen, ns. puhtaamman ruuan syöminen ja herkuttelun vähentäminen ovat parantaneet huomattavasti hyvinvointiani, joten olen pitänyt niistä kiinni niin hyvin kuin on pystynyt.

Jos vielä palataan polvivaivoihin, niin palasin kesäkuussa pelaamaan jalkapalloa ja silloin vasen polvi petti alta. Silloin päätettiin, että nyt polvi menisi leikkaukseen ja pidettäisiin kunnon huili. Leikkauksesta on nyt viisi kuukautta ja en ole kertaakaan koskenut palloon sen jälkeen. En sano, että se on ollut helppoa. Olen panostanut fyysiseen hyvinvointiini käymällä kuntosalilla neljä kertaa viikossa ja samalla hiljalleen alkanut tehdä kevyttä lenkkiä. Kuntosalilla treenailen polvea kuntoon ja samalla myös muuta kroppaa yleiskunnon kannalta. Haluan huolehtia fyysisestä hyvinvoinnista aktiivisesti, vaikka se onkin tällä hetkellä erilaista kuin mihin olen ennen tottunut. Vaikka futsalia ei tällä hetkellä pysty treenaamaan, niin ajan ei kannata antaa mennä hukkaan. Kun ensi kesänä on tarkoitus palata jalkapallon pariin, niin on tarkoitus olla myös hyvässä fyysisessä kunnossa.

Oon keskittynyt aina enemmän fyysiseen hyvinvointiin kuin psyykkiseen tai sosiaaliseen hyvinvointiin. Se johtuu ehkä siitä, psyykkiseen tai sosiaaliseen puoleen ei ole tarvinnut keskittyä niin paljon, sillä ne ovat hoituneet jollain tavalla itsestään. Veikkaan, että tämä on tulosta fyysisen hyvinvoinnin huolehtimisesta. Liikunta pitää mielen kirkkaana ja sen kautta saa myös ystäviä. Myös työpaikka on löytynyt silloin kun sille on ollut tarvetta ja sitä kautta toimeentulo on aina ollut taattu. Asiat hyvinvointiin liittyen ovat siis sujuneet omalta osalta yleisesti ottaen hyvin. Vaikka tuntuu, että asiat ovat menneet hyvin melkein kuin itsestään, niin kyllä se on aika paljon myös päättämiskysymys. Ainakin itse koen sen näin. Tietysti elämässä voi tulla vastaan esteitä ja ikäviä asioita joille ei voi mitään ja silloin on punnittava asioita uudelleen. Omalle kohdalle ei ole osunut mitään ylitsepääsemätöntä, vaan kaikesta on aina selvitty pienellä asenteen muutoksella.

Ite oon tällä hetkellä hyvinkin onnellinen. Mulla on oma yritys, joka on vaatinut todella paljon hommia. Kohta mulla on ehjät polvet, mikä on vaatinut kanssa todella paljon hommia. Koulukin on kohta paketissa ja sekin on kyllä vaatinut aika paljon hommia. Läheiset ihmiset ovat todella huipputyyppejä ja he auttavat jaksamaan. Perheen lisäksi läheisimmät ihmiset ovat tulleet juuri edellä mainittujen asioiden kautta. Hommia on siis tehtävä, jotta oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden löytää. Mun vinkki kaikille siis on, että kyllä se onni on aika paljon päättämiskysymys!”

 

Kiitos sulle Riku! Oot ihan super mahtava!

 

x x x

Aiemmat vieraskirjatekstit:

Laitahan jakoon
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *